Valokuuhuk´ kuikkajavi, Kajastava´ tähtilapse´,
kesäyähyk´ lämpehinki´, valosinki yättöminki.

Raitti paljas raikkaallaanne, tiähyp´ piäni tiätyllaanne,
liikkuu siällä nuari neit, kävelevi tyttö piäni.
Tule neito, laske lapsi, viätä yäsi vieressäni.

Tule impi, laske kauno, viätä yäsi vieressäni!"

Vastassansa soittoniakka, sulasilmä meltomiäsi,
lumokannel kourissansa, sanat laulun kielellänsä:

"Näitä laulan, noita muistan, mitä tiärän tiättäväksi,
koettavaksi kaiken kansan

Aamusella aikasella, autereisel´ auringolla´
läksi miähyt matkoihinsa, meni äijä minne lieni.

Tyttö piäni pikkaraine, lapsi piäni luottavaine,
miätti hetkem´, miätti toise´. ajatteli aivoillansa.
Lumovoima soittoniakan, luottehekki laululluoja´,
oli voimaat´ neiollekki, sanat liika juustosekki´:

Äkäjäine vanha ämmä, neuvo piäntä, lohrutteli,
anto ankeet ohjaksensa, elontiälle turvaksensa:

"Sulasilmä on sun turmas´, sorja soittons´ on sun kualos´,
johna hellit miälessäsi, pirät kauva´ sialussasi.

Siksi laske unhon tulla, teeppä taika tiätyllaane,
sulasilmän surmaat sillä, pahamiälem´ melkuttelet:

´Näit´ et laula, noit´ et muista, ekkä tiärä tiättäväksi,
koettavaks´ kaiken kansan, yhen immeen ihmeheksi.

Tule empä, empä taira, nuku empä ollenkana.
Empä jääö muistamaha, mitä joskus jorvittelin!´