Jos pilkon pienemmiksi halot,
niillä lämmittää voi mökin,
kun saan kytkettyä valot,
seinään töpseliä tökin.

Käsi kopelolla salaa,
siinä lapasetkin sulaa,
koko saunamökki palaa,
taas kun saatoin meidät pulaan.

(Oh no)
Miten voimme yli talven kestää (Oh no),
missä hitossa me hiukset pestään (Oh no),
pyykit sentään huuhdella voi laiturilta (Oh no),
vai onko avanto ja järvi jäässä (Oh no),
ja mihin ripustamme pakkassäässä (Oh no)
ehdottoman pimeä on talvi-ilta.

Kun sataa maahan ensilumi,
talvi totiseksi tekee,
vaihdan polkupyörän kumin,
koiravaljakkoon tai rekeen.

Ja jos lumipyry sakea,
tuiskuttelee sisään,
potkukelkalla voi hakea,
tarvikkeita lisää

(Oh no)
Miten voimme yli talven kestää (Oh no),
missä hitossa me hiukset pestään (Oh no),
pyykit sentään huuhdella voi laiturilta (Oh no),
vai onko avanto ja järvi jäässä (Oh no),
ja mihin ripustamme pakkassäässä (Oh no)
ehdottoman pimeä on talvi-ilta.

Sä nuokut pimeässä tuvassa,
kuin näkemättä mitään,
vaikka ruokakin on luvassa,
kun puuro lämmitetään.

Kirkkaan keltaista on kusi,
kun sen polun varteen heittää,
ei kai saalistava susi,
ehdi jälkiänsä peittää.

(Oh no)
Miten voimme yli talven kestää (Oh no),
missä hitossa me hiukset pestään (Oh no),
pyykit sentään huuhdella voi laiturilta (Oh no),
vai onko avanto ja järvi jäässä (Oh no),
ja mihin ripustamme pakkassäässä (Oh no)
ehdottoman pimeä on talvi-ilta.

Niin lohduttoman pimeä,
ulvon rakkaani nimeä kuutamolla,
koko talven kesämökillä,
voi kuinka kiva on kanssasi vain kahden olla.

Älä lannistu, Anja.