Aavikolta tuulee, lyöden saluunan ovet kii,
on nurkassa piano sen äärellä aaveet tanssivat balettii.
on seinään naulittu ässä, naula on läpi sydämen,
ja minä seison tässä kun aaveet tarttuvat käsiini kuiskien.
Ne vievät mut baaritiskille tarjoten iloliemiään,
juovun ja pyydän pianistia soittamaan sävelmän,
jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu, aavikon laidalta tuulee
on kaunista se mitä muistoissain tapahtuu.

kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytävviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

saammun jaa uneksin intiaanista joka mua opettaa,
että ihmisillä on siivet ja rakastavaisilla luvattu maa,
tuo vanhaa intiaaninainen rukoilee unessa puolestani,
se sirottaa liekkeihin tuhkaa ja minä näen sinun kasvosi edessäni.
heräään siihen kun saluunastani juoksee joku pois,
se ei ole aave joka mieltäni kiusata vois.
minä tiedän että olit täällä jossakin,
ei ole niittyä eikä vettä joka omenapuutamme kaastelisi kauemmin.

kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytävviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

nyt kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytävviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan