Sodan peto maan päällä ärjyy
tunkee koteihin
Ilta illan jälkeen kauhut syöpyy
Verkkokalvoihin
Myrkky paperille sanoina tarttuu
sielun puhdistaa
Toivon liekki pieni sanoista syttyy
hetken lepattaa

On matka liian pitkä täältä taivaaseen
Kun mieli vajonnut on elon synkkyyteen
Rakastan, kärsin, unhoitan ja ootan kuolemaa
Synkät soinnut rujot riimit
Illan tullen lohduttaa

Pahan valtakunta alati kasvaa
ei pelastusta näy
Mietin keskellä tän kaiken saastan
kuinka meidän käy
Niinpä kitaraan kuin miekkaan tartun
kielet kirskahtaa
Ne uupumatta raivoaan kirkuu
kiukusta ujeltaa