Vangittuna sun syleilyssä
tie katkennut sydämeen
ei kai ole helppoa irrottaa
ei valo kanna pimeässä
sokeana huomiseen
taas saa se riittää
vaikkei annettavaa oo.

Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin
paikoilleen nielevät osansa
ja niin kai minäkin teen
osamme onnesta joka hetki pienenee
kun ei uskalla katkaista
taas käteni palvelee

Astun maailmaasi pimeästä
vaikeampi hengittää
alaston oon taas sinun käsissä
kanna minut tai irti päästä
aina samaan tyhjyyteen
taas saa se riittää
vaikkei annettavaa oo

Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin
paikoilleen nielevät osansa
ja niin kai minäkin teen
osamme onnesta joka hetki pienenee
kun ei uskalla katkaista
taas käteni palvelee
[x2]